It´s strange what desire makes foolish people do.

What wicked thing to say you never felt this way.

 

So what the hell was going around my heart?

And how hell can I like HIM now after all?

 

There are things you should know

the distance between us seems to grow

but you´re holding on strong

oh how hard it is to let go, so hard to let go.

 

And now I´m ready to take your sweet six six six in my heart.... I´m so fucking ready!

 

Okay, my soul must be in fire.

And you are smiling like heaven is down on earth.

 

Jälleen kerran millä kiertäisin asiat, joiden kohtalosta en ole varma. En tiedä ketä näitä teksejä lukee, mutta mahdollisuus siihen on kaikilla. No pitäkää hauskaa.

Pestauduin Securitas eventsille duuniin. Ensimmäinen duunipäivä oli erittäin mielenkiintoinen ja vaati kyllä sopeutumista. Työkavereistani puolet olivat ulkomaalaisia, jotka eivät puhu suomea - ja kaikki miehiä. Ilmoitin, ettei musta miestä saa, mutta yritän parhaani. Olin tunnollisin koko porukasta. Oli erittäin kummallinen työpäivä. En ole varma miten koko homman kanssa tulee käymään. Kaksi duunareista oli ysikakkosia turkkilaispoikia, joille piti usemmin kuin kerran hakea alkosta slashii. Ihme veijareita.

Duunin aikana Iris soitteli, josko tulisin heille viettämään "Maikun läksiäisiä". Siinä vaiheessa sanoin, että tulen toki jos jaksan töiden jälkeen. Noh, en olisi millään jaksanut sitten, joten ilmoitin etten tule... Mutta sain sen verran monta puhelinsoittoa vielä tämän jälkeen, että oli mentävä.

Siellä oli ehkä about 10 tyyppiä koolla. Tai jotain sinne päin. Ainakin Iris, Maikku, Ansku, Justus, Nina, Temppis, Toni, Matti... ja jotain jotain....-->>> to be continue. Oli ihan kivaa, paitsi ainahan sitä sattuu jotain pientä ikävää... Noh, harmi että melkein koko ilta meni niiden samojen pelien pelaamiseen. Ainakaan en maksanut mitään mistään öööh tarjoilusta. En vain halua olla se ilonpilaaja, joka sanoo "Ei leikitä!"...

Loppuillasta kun joku alkoi heittämään vieraita ulos alkoi selvitä karu totuus, ettei Mellunmäestä päästäkään kovin helposti pois. Tai noh, ehkä Vaaralaan niin, mutta ei edes keskustaan päinkään. Noh osa sitten lähti omia teitään, Temppis läksi ensiksi yksinään autolla - mutta soitettiin se takaisin hakemaan meitä. Aina mietitty, että pitäisi käräyttää se ratista, mutta näköjään olen itsekin riippuvainen sen kyydeistä. Järkyttävää. Ei niin kovin hyvä idea; A)Ajaa humalassa B)Ajaa ja puhua samaan aikaan puhelimessa, ilman handsfreetä tietenkin C)Tehdä uukkaria kehärillä.... Tosin, tällä hetkellä jostain kumman syystä vain toivon, että Temppis ei muistaisi mihin se kuskasi kenetkin.

Teen ilmeisesti nyt jonkinlaisen kompromissin ja paljastan puolet lopputarinasta eli joo sen katumuspillerin vaikutuksineen, täytyi esittää seuraavana iltana Ennan juhlisssa absolutistia, etten olisi laatannut sitä ulos. Helvetti.