Jokseenkin hävettävää tunnustaa, että viime aikoina olen tottunut huomioon. Jollen saa sitä, tulen ärtyisäksi. En osaa sanoa, mistä tämä on alkanut, mutta tiedän tosin tarkalleen, mikä itsetuntoani on nostanut. Jos olen seurassa, missä en ole erityisen pidetty, turhaudun helposti.

 

 

Virrat joluvat siltojen alitse,
kukat loistavat teiden varrella,
metsät kumartuvat suhisten
maahan.

Minulle ei mikään enää
ole korkeaa
eikä matalaa
mustaa eikä valkoista
nähtyäni
valkopukuisen naisen
rakastettuni rinnalla.
 
 
So nobody ever told you baby, how it was gonna be.
I guess we have to wait and see.
 
Cause you could be mine
But you're way out of line
With your bitch slap rappin'
And your cocaine tongue
You get nuthin' done
I said you could be mine
 
 
 
Yön tullen
minä seisoin portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seisoin pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu nurmikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.