Käytökseni on muuttunut viime aikoina vähän erilaiseksi. Toimistotyön ansiosta olen ehkä hieman aikaisempaa tietoisempi mitä merkitsee... puheeni sävy ja sanavalinnat. Puhun nyt koko ajan sillä tavoin, kuin puhuisin vakavassa puhelinkeskustelussa. Ja mitä eroa on siinä, miten suhtaudun kehen tahansa, ketä yrittää pysäyttää hetkeksi kadulla. Riippuen asiasta, voin reagoida vain kahdella ääripäätavalla. Jos joku pyytää allekirjoittamaan addressin, olen todella kohtelias ja avoin, ja voitte olla varmoja, että allekirjoitan hyvän asian puolesta. Päin vastoin taas, kun yksikin (lähes poikkeuksetta ulkomaalainen) mies huutaa perääni kadulla, kaikki mitä teen, on keskarin näyttäminen. Aikaisemmin suhtauduin heihin paljon leppoisammin, saatoin vastata ihan normaalilla tavoin, kuin kelle tahansa. Mutta tätä nykyä olen entistä varautuneempi varsinkin tämän kaltaisten ihmisten suhteen.

Vihaan ulkomaalaisia miehiä. Vihaan. Vihaan. Vihaan.

Aikaisemmin sanoin aina kuinka pitäisi olla paljon avoimempi ulkomaalaisia kohtaan ja antaa heidän olla rauhassa. Syytän vanhempiani jatkuvasti rasistisista aatteista ja kielenkäytöstä. Silti en voi enää sietää ulkomaalaisia miehiä, sillä heistä vain noin 1-3% on asiallisesti käyttäytyviä kansalaisia. Miten voisin mitenkään erottaa, kuka heistä on sellainen? Siksi vältän nykyään kaikkia. Olen pahoillani.

"Can you please delete my phone number thanks bay!"

Ha ha ha. Sain tuollaisen viestin. Turha ruveta aukomaan, kun kerta jo sanoin että voin kyllä antaa numeroni, mutta voit olla varma, etten vastaa kun soitat. (Milloin musta tuli näin kauhea ihminen?)