Tänään olin sitten kunnolla töissä. Tai noh, harjoittelemassa. Aika vastuullista, sillä siinä on aika paljon tehtävää. En tiennyt joutuvani kokkaamaan. Ainakin opin tekemään erikoiskahveja ja sen sellaista. Aika paljon siellä on kuitenkin asiakkaitakin, ollaanhan sentään Helsingin ydinkeskustassa. Hyvä toisaalta sekin, että aika menee nopeammin kun on jotakin tekemistä eikä vain ajanhukkaa. Jos todellisuudenpakoisuus on toinen nimesi.

Mitä ihmiset osaavat parhaiten? Ne osaavat puhua itsestään. Ja paljon. Mutta mikäs siinä sinänsä, itsehän jokainen on oman elämänsä keskipiste.

Moi, niin nähdäänkö me sitten tänään vai mitä?

Aijaa, mä en tiennyt et sä olit tosissas. En mä kyllä nyt totta puhuen ehdi. (=En vaivaudu)

llmaukset "ihan kahdestaan" ja "ilman häiriöitä" ovat aika harhaan johtavia - ainakin kokemissani tapahumissa. Miksi pitäisi olla mitään sosiaalisia velvoitteita? Itse en ainakaan halua kokea, että olen erityisen velvollinen tapaamaan ihmisiä tai olemaan kiinnostunut ylimitoitetusti. Sellaisessa on myöskin jotakin sairaudelle ominaista, tai pakkomielteelle vähintäänkin. Yleensä ihmiset keräävät ympärilleen liikaa ihmisiä peittääksen sen, että pelkäävät yksin jäämistä. Ei se varmasti kivaa ole, mutta eikö joskus olisi ihan terveellistä edes kokeilla, mitä sitä voikaan tehdä omassa mahtavassa seurassaan? Sitä voi tottua niin ympärillä olevien tukeen ja turvaan, ettei tule ollenkaan toimeen ilman. Nin siinä vain käy, ennemmin tai myöhemmin.

Mä en harrasta mielistelyä.

No pakko sanoo, että sen verran kun mä sua tunnen niin toi on totta. Kiitti.

Se on sairas. Se on sairas. Se on todella vakavasti sairas. Jonkinlaisen inhimillisen moraalin omaava ei käyttäydy tuolla tavoin e-d-e-s kolmetoistavuotiaana, ei todella en ole tavannut sellaista tervettä kolmetoistavuotiasta. Mitä voi tehdä jos "läheisen" mielenterveys ontuu pahasti? Siitä ei oikein voi mainita helpoin keinoin, sillä kuka nyt ei loukkaantuisi kuullessaan olevansa henkisesti sairas muita ihmisiä ahdistavalla tavalla. Toisaalta, ehkä pieni loukkaus olisi paikallaankin, jos kyseessä ei ole sittenkään mielenterveydellinen häiriö? Miten kauan sitä voi jaksaa esittää olevansa, samaan aikaan epäillä ja olettaa. Kuinka kauan sitä täytyy kestää ja katsella? En jaksa, en vain jaksa.

 

Haluaisin Beside you in Time - DVD:n. Harmi etten omista kunnollista DVD-soitinta. General Motors alkaa muuten tässä jollakin viikolla (yeah).

It always takes longer than you think - even if you think it will take longer than you think.