Kun menin aamulla keittiiöön keittämään kahvia, huomasin sohvallani nukkuvan miehen, jolla oli päällään vaaleanpunainen paita, oranssit housut, keltainen vyö, valkoiset tennissukat ja hänen blondit hiuksensa olivat geelistä rasvaisen näköiset. Mies ei herännyt, vaikka kolistelin asioita.

Ei, en tuonut häntä tänne, jos kysytte. Olin revetä nauruun kun tajusin, kuinka erilaisia kämppikseni vieraat ovatkaan omiini nähden. Luojan kiitos ehkä, eivät ole sattuneet samalle päivälle ainakaan tähän mennessä! Olen kyllä varma, että kaikki tulisivat toimeen keskenään, mutta eri asia on pystyisinkö olemaan niinkään vakavasti sellaisessa tilanteessa. Huoh... No mutta, jotain hupia tähänkin arkeen. Vihaan muuten tuota sanaa "kämppis". Se on mielestäni aika alentava oikeastaan, ihan kuin kämppä + joku ihminen. Muutenkin jo sana "kämppä" on aika ala-arvoinen. Asunto on paljon parempi. Ja asuintoveri samoiten.

Osasimpa olla taas ilkeä. Tai en tiedä, en ehkä edes tarpeeksi ilkeä. Olisin voinut olla paljon ilkeämpikin. Syytä kyllä olisi ollut, mutta kai sääli otti vallan. Ei kyllä tarvitsisi katsella tuollaista, mutta miten siltä voisi välttyä? Ei kai niin mitenkään, ellei vain sulkeutuisi johonkin erämaahan. En kyllä yhtään ihmettele, miksi hän sanoo että jotkut vihaavat ja yhyy. Taitaa olla ihan oma mokansa, sääli sinänsä. Hieno kaveri muuten, mutta eikö olisi jo aika ottaa opikseen? Jos totta puhutaan, en voi ymmärtää miten niin fiksu tyyppi ei huomaisi niin helvetin loukkaavaa käytöstään?

Vain sinun kanssasi, kulta.

The world needs wannabes. (Do that brand new thing, just do it)

Otherwise there is no real one.