Olenko mä jotenkin helpon oloinen, tyhmä vai muuten vaan kirottu?

Pian omaan varmasti aika surkean maineen, vaikka en sitä todella ole ansainnut. Voisin oikein jopa syyttää siitä muutamaa henkilöä. En kuitenkaan jaksa ryhtyä siihen, sillä en saa siitä mitään iloa pidemmän päälle. En voi uskoa kuinka epäonninen olen ollut joidenkin asioiden suhteen tämän talven aikana, melkein mahdotonta verraten siihen kuinka paljon olen ollut liikkeellä ja kuinka aktiivinen olen ollut. Toisaalta olen ollut myös harvinaisen onnekas joissakin asioissa. Sääli, että olen oppinut arvostamaan juuri niitä muita enemmän. Kiittämätön kakara-fiilis. Onneksi tiedän, että toiset valittaisivat paljon enemmän, itkisivät ja parkuisivat. Ja he sanoisivat kuten minä sanon "En ole ansainnut tälläistä"...

Oli varsin omituinen viikonloppu. Nupu oli täällä ja en oikein tiedä mitä meidän oli suunnitelmissa tehdä. Tapahtui tämä perusperjantain rutiini eli meinasin nukahtaa joka ainoa minuutti. Muutamia puheluita ja pikimmiten siihen paikkaan, jonne aina eksytään ja jota häpeän mielentilani mukaan. Paikalla oli lopulta aikamoinen lössi, johon muistini varaisesti kuuluivat ainakin meidän lisäksemme Nenna ja kaksoset hetken aikaa, Emilia, Rod, Kristiina, Cutri, Wekkie, Luca, Karo(?) ja muutamia muita, joiden nimiä en valitettavasti muista manittavaksi tässä. Olisi ollut hienoa tehdä jotakin järkevää, mutta se ei oikein onnistunut niin suurella joukolla tai jotain. Jossakin vaiheessa oli ideana tulla Kontulaan, mutta sanoin, että henkinen tasapainoni ei kestäisi sitä, mikä olikin enemmän totta kuin ymmärsinkään. Hei ei aina voi ottaa huomioon kaikkia luonteita. Tylsääkö? En syytä itseäni, siispä todistan viattomuuttani.

Lauantaina lähdettiin Nupun kanssa kaupunkiin kun jaksoimme. Emilia liittyi seuraamme ja niin olikin hyvä, ainakin kaksi luotettavaa henkilöä kanssani. Seilasimme lähinnä ympäri kaupunkia ja muuta sellaista. Tapasimme myös Tepon ja kumppanit ja jututin häntä hieman. Suloista. Nennakin liittyi seuraamme eli kolme luotettavaa henkilöä. Tapasimme vielä joitakin tyyppejä vähän niin ja näin, ei niin suunnitelmien mukaan. Ei siis suunnitelmien mukaan, sillä niitä ei yksinkertaisesti ollut.

Onnea.

Kiitän.

Kumarran.

Muistin juuri erään ihanan ihmisen, se sai pienen hymyn aikaan tähänkin iltapäivään. Harmillista, että hän ei muista minua. En usko että hän on niin nuori. (Miksi hän on?)

Ovien takana on kesyttämättömyyteni valloillaan,

ovien takana on voimani valmiina,

mutta niistä en puhu, en kellekään kerro.

Sillä tilanteen tullen,

minun täytyy saada yllättää.

Tehdä jotakin ratkaisevaa,

mitä kukaan ei voisi uskoa.

Ja niin minulla on avaimet joka ainoaan oveen,

tie kaikkeen neljään tuuleen.

 

"Cos you do what you are told, but inside your heart is black and it´s hollow and it´s cold."