En vieläkään jaksaisi kirjoittaa draamasta, siihen tarvitsen monta tuntia aikaa... Jota on vaikeampi joskus järjestää. Tai siis usein on vaikeaa järjestää. Pitäisi kai tehdä enemmän kuin ajattelee, kaikki on paljon helpompaa ainakin vähän aikaa, kunnes on tehnyt liian kauan ajattelematta.

Tämä oli hyvä päivä. Olin väsynyt ja hieman kuumeinen kuuden maissa aamulla, mutta ei auta kun koulua on pakko käydä. Luulin, että uuden jakson jutut olisi taas tosi raskaita mutta eivät olleetkaan, hassua. Nyt pitäisi olla todella tyytyväinen, nimittäin sain sen työpaikan monien hakijoiden joukosta, ottaen huomioon vielä että olin hieman alunperin pyöristänyt ikääni ylöspäin. Mutta ei olllut oikeastaan yllätys, sillä tarkemmin ajateltuna se haastattelu meni erittäin hyvin. Ainoa miinus tässä nyt on se työaika, en ehdi illalla urheilemaan tai harrastamaan muuta elämää. (God money I´ll do anything for you) Taidan aloittaa aamu-lenkkeilyn/kuntosalin/combatin/stepin/kuntonyrkkeilyn (harmi ettei mahdollinen). Omisitin kaksi hypäriä aamun kaksarin jälkeen, joten menin Maikun kanssa käymään Morticiaan ostamaan hänelle korsettiä, kun hän niin kovasti halusi seuraa sinne. Koulun jälkeen menin Louhelaan Rodille käymään, menimme sellaiseen ihan rentoon kahvila/ravintola/baari-mestaan hengailemaan. Siellä oli hauskaa henkilökuntaa. Myöhemmin lähdimme stadiin ja käytiin Musiikki maailmassa ostamassa Rodin kitaraan kieliä ja sen sellaista. Hain myös Mötleyn lipun... Hinta hieman kirpaisi, mutta ei se tappanut. Muuten tämä on aika todella erilainen päivä, koska yleensä en tee mitään sosiaalista arkipäivisin, joten älkää saako mitään väärinkäsityksiä. Tämä ei ole mitään tavallista. Tavallinen päiväni on jotakuinkin tämän mukainen:

klo: 8.10-16.00 Koulu

klo: 16.30-19.00 Urheilu

klo: 19.00-> Nukkuminen, läksyt, dataus, musiikki, piirtäminen, maalaaminen, kirjoittaminen, ajatteleminen. 

Ostin sinisiä hiuslisäkkeitä, miksi ihmeessä? Harkitsin vielä aika pitkään. En edes pidä sinisestä, tai tällä hetkellä ehkä, mutta se jatkuu kuitenkin korkeintaan muutaman viikon. Sininen ei edes sovi mulle yhtään. Täytyy kai vain elää hetkessä. Ahdistaa... Kuntosalikortti loppui taas.

"Vittu mä tapan sen jos se tekee sulle oharit!"

"Täh?!"

"Nii vittu mä tapan sen!"

"Öö ei se oo tehnyt mulle koskaan ohareita, ei se sellanen oo..."

Mä en tajua ihmisiä, jotka haluaa vaan jonkun. Anteeksi vain, mutta saako kysyä että miksi helvetissä? SäälittävääSäälittävääSäälittävää. Ja etenkin täysin epärehellistä ja vilpillistä. Anteeksi vain, mutta en voi enää edes puhua sulle. Ehkä olisi parempi, että itse ymmärtäisit vielä jonain päivänä syyn, miksei kukaan halua olla vain joku. Ehkä sinäkin jonain päivänä saat taakaksesi tunteet.

On törkeää kuulla, että TV on tärkeämpi ja pleikkari. Hävetkää. Mitä jos kaikki tuollainen alhainen ajanviete vain kuolisi, kuolisimmeko mekin niiden mukana?

God is in the TV...

Your God is dead

and no one cares

If there is a Hell

I will see you there