No niin, nyt on Provinssi käyty, kunnialla tai ei, mutta kaikin puolin oikein muikea matkahan tuosta loppujen lopuksi syntyi. Tämä oli aika erilainen festarikokemus kun kaikki aikaisemmat, johtuen varmasti etenkin siitä että lähdin yksin matkaan ja muutenkin olin menossa katsomaan vain yhtä bändiä. En ole ikinä matkustanut junalla/pendolinolla noin pitkiä matkoja, saati sitten ikinä ollut niin pohjoisessa ennen. Kai tämä koko retki on pakko kertoa aivan alusta loppuun saakka, sillä jotenkin tuntuu että varmasti jää paljon enemmän muistoja, jos kirjoitan heti koko homman.

Lähdin siis Helsingistä 9.33. lähtevällä pendolinolla, mikä oli tietenkin aivan täynnä. Sinne oli eksynyt väärääkin jengiä jonkun verran ja alkumatka oli aika sähläystä paikkalippujen kanssa. Viereisille paikoille ilmaantui vanhahko pariskunta, jotka jostain kumman syystä tykkäsivät kovin jutella mulle jotain. Sain kovasti arvostusta mainitessani "Kallion ilmaisutaidon lukion"... Mikä on sinänsä aika huvittavaa, sillä kertoo vain siitä, millaista ihmistä ajatellaan jonkin koulun perusteella. Opiskelu ja opiskelupaikka nyt sinällään ovat aivan toissijaisia asioita. Omasta mielestäni kaikki lukiohössötys ja ylioppilaiden palvominen ovat aika eäreilua toimintaa. Kaiken kaikkiaan sitä yliarvostetaan aivan liikaa.

Mutta, asiaan. Koin pendolinon aika hienoksi ja luksusmatkustustavaksikin, eikä matka sinänsä sillä Juniorilipulla tullut niin kalliiksi, huomioiden että Seinäjoki on jossain luojan selän takana. Noh, se pariskunta kaipasi kovasti apua ja koitin parhaani mukaan heitä jelppiä, sillä mitäs muutakaan siinä olisi tehnyt. Perille päästyäni menin heti festaridösällä sinne johonkin metsään, jossa varsinainen festarialue oli. Oli hassua seurata kun niin moni tuli tietenkin samaan paikkaan. Pankkiautomaatille jonotusta kertyi ennätykselliset 45min, jonka aikana omasin tosiaankin "huonoa seuraa". Siinä jonottamassa oli kolme typerää parikymppistä kesämiestä, jotka pilkkasivat kaikkia vastaantulijoita mistä ikinä keksivätkin jotain juttua repiä. En vain kykene ymmärtämään millä oikeudella (etenkin) sellaiset ihmiset luulevat, että saavat tehdä mitä tahansa ja ilmaista mielipiteensä julkisesti missä vain, ja mistä vain? He arvostelivat joka ainoan ohi kulkevat naisen ja arvioivat, kuinka homon näköisiä miehet siellä kuulemma keskimäärin olivat. Ne olivat kaiken kaikkiaan todella rasittavia, mutta oli pakko kestää vajaa tunti. Näin myös tämän jälkeen sen Vantaalta kotoisin olevan Villen ja juteltiin siinä hetki verestäen muistoja niistä "valmistujaispirskeistä" ja siitä, kuinka koko lössi päätyi lopultakin punkkaamaan Kontulaan.

Kävin S-marketissa, jossa joutui jättämään laukun kokonaan marketin ulkopuolelle. Mutta ei sinällään haitannut, sillä myyjät olivat kuin olivatkin todella lepsuja. Eivät ne kai oikein voi tuollaisia ruuhkia mitenkään täysin hallita... "Oho hups kun teillä kerta oli pakko jättää laukut ulkopuolelle ni nyt kyl jäi sinne kaikki..." ja tätä rataa. Hengasin joittenkin randomien kanssa siinä tovin, jossakin dösäpysäkillä käsittääkseni. Laitoin pari tölkkiä laukkuuni, vaikka tiesin kyllä ettei niitä saisi viedä alueelle. Ei onneksi huomannut tarkistuksessa. Kun menin sisälle alueelle, tapasin Angien siellä jossakin myyntipisteiden luona. Juteltiin siinä tovi, jonka jälkeen kiertelin hetken. Kyllästyin jossain vaiheessa kun loppujen lopuksi ei ollut juuri mitään tekemistä ennen Velvetiä... ja kello oli yksi. Sain jostain kumman syystä päähäni että voisi sen ajan tuolla baarissakin viettää. Mulla ei ole todellakaan mitään käsitystä, miten pääsin sinne sisään, mutta lopultakin olin siellä koko ajan ennen Velvetiä. En siis ostellut mitään, vain lähinnä oleskelin, sillä jotenkin siellä oli paljon rennompaa kun jossain yleisön joukossa. Ostin ainoastaan yhden vippiaskin, jotain törkeän kallista merkkiä kun siellä oli vain yhtä. Eli siis tiedoksi niille ketkä eivät tiedä miksi pidän aina yhtä röökiaskia mukanani, vaikka en itse polta - Idässä asuessa en suosittelisi kenenkään liikkumaan myöhään illalla missään ilman muutamaa röökiä ja sytkäriä, sillä täällä saat todella helposti turpaasi jollet heitä yhtä pummeille.

Siellä oli kyllä paljon rennompi meno kun muualla alueella, joten viihdyin ihan hyvin - vaikka olin aivan yksin. Jossain vaiheessa joku sekainen jätkä liittyi sitten siihen ja höpisi kaikkea kummaa. Kerroin hänelle huvikseni miksi ja miten päädyin sinne jne... Hän vastoin sitten koki asiakseen kertoa mulle, kuinka menetti eilen tapaamansa elämänsä naisen surkealla tavalla - hän kertoi myös, että kyllä se vähän lohdutti että mä olin siinä ja että kyllä mäkin kelpaisin kuulemma "melkein yhtä hyvin". Niin kuten mua olis kiinnostanut? Se taisi olla joku yli 25-vuotias muutenkin ja juuri sellainen perussekoilija, että juu kiinnostipa tosissaan. Mutta sinänsä ihan sama, se nimittäin osteli mulle sitten kaikkea mitä mieleen juolahti. Jotain ruusujakin, jotka olivat 5e kipale. Aika hyvä tienesti kylläkin kukkakauppiaalle, Sitten kun ilta alkoi tulla, halusin päästä siitä eroon ja lähdin vain lätkimään. Se ei pysynyt ollenkaan perässäni ja niimpä pääsin rauhassa tungeksimaan Velvetiä tsekkaamaan. Edessä oli vaihteeksi aika tungos, mutta onneksi sinällää ihan viisasta jengiä. Tietenkin joka festareilta niitä örveltäjiä löytyy ihan tarpeeksi.

Velvet oli tietenki mahtava... Kaikki oli ihanaa jne.. en halua setviä sitä sen kummemmin, sillä turha hehkuttaminen ei kuitenkaan kiinnosta ketään. Tuli sellainen Gunnarifiilis kun soittivat It´s so easyn ja Brownstonenkin. Jossain vaiheessa ajauduin jonnekin lavan eteen, missä soitti Don Johnsson tai joku vastaava yhtye... Kuuntelin mp3-soitinta ja näytin varmasti nauttivan kyseisestä bändistä todella paljon. Oikeasti kuuntelin NINiä ja Velvetiä.

Velvetin jälkeen törmäsin Anttiin, mikä ei ollut yllätys... myöskään se ei ollut yllätys, että se oli jo aivan sekaisin ja juuri sellainen, kun on aina ollessaan sekaisin. "MITÄ VITTUUU MIT VIT... SORI TARU, OIKEESTI!" Se ehdotti, että mentäis jonnekin niiden leirintäalueelle. Mulla ei ollut oikein mitään tietoa, miten olisin menossa takaisin Helsinkiin, sillä juniakin lähtisi vasta aamuyöstä. Suostuin siis lähtemään mukaan. Matkalla poimimme messiin Antin jonkun tutun Juulian, joka oli myös tullut Velvetin takia. Myös joku Ville liittyi seuraamme... Luulin että se oli Antin/Juulian joku tuttu, mutta myöhemmin paljastuikin, että ne näki ekaa kertaa. Itse tyydyin lähinnä kuvailemaan sekoilua, sillä olin ainoa selvä. Olimme varmasti aika karun näköinen seurue, ja jossain vaiheessa iski häpeäkin, jos sattui tulemaan tuttuja vastaan.

Päästyämme leirintäalueelle tajusimme vasta, että ainoastaan Villellä oli sinne ranneke sisään. Antti ja Juulia olivatkin jo aika hyvissä ja lähtivät yhtäkkiä vain juoksemaan johonkin suuntaan ja puikkelehtimaan aitojen alitse. Villen kanssa jäimme kauhuissamme katsomaan. Mentiin ilmoittamaan järkkäreille, että voisivatko he käydä nappaamassa nuo kaksi nuorta, jotka juoksentelevat tuolla luvatta. Meitä ei otettu todesta ja kaiken lisäksi henkilökunta oli ilkeää.  Ei saatu niihin ollenkaan yhteyttä, kun kaikilla oli puhelimista akut loppu tai ne olivat muuten vain rikki. Täytyi siis jotenkin keksiä, miten mäkin voisin päästä sinne leirintäalueelle sisälle ilman ranneketta, sillä se oli aika törkeän kallis. Ensin yritettiin niin, että Ville olis antanu mulle oman rannekkeensa aidan välistä, mutta jäätiin heti kiinni. Sitten Ville keksi että tehdään sellainen feikkiranneke, ja se poimi jostain Gifu-paperipussin ja taitteli siitä mulle rannekkeen. En vieläkään voi ymmärtää miten se toimi niin hyvin. Pääsin siis sisälle ongelmitta (ja ilmaiseksi).

Ei vieläkään saatu yhteyttä niihin kahteen ja jotenkin kummasti siis olin jonkun puolitutun kanssa jossain randomilla leirintäalueella. Mentiin sitten kuitenkin johonkin sen Villen teltan luokse ja siellä oli jotain sen tuttuja. Löysin itseni siis täysin vieraiden ihmisten seurasta ja heidän kanssaan tulikin hengailtua muutama tunti. Ville juotti meille kaktusmehua ja itse litki hieman muutakin. Ajan kuluessa se näytti hieman siitä sekaantuvan ja jossain vaiheessa vaan nostelin sitä jostain telttojen päältä ja jotain sen kaveriakin parhaimmillaan. Siellä oli kuitenkin mukavaa jengiä ja esitin avokätistä tarjoamalla kyselijöille röökit. Tyhmää sinänsä, sillä yleensä en noista vippiaskeistani heittele kellekään, sillä sen tarkoitus on aivan toinen kuin ihmisten miellyttäminen. Mistä tulikin mieleeni seurapiiripolttelijat.

Siellä ulkona oli törkeän kylmä ja Ville kertoi, että joku sen sukulainen asui Seinäjoella (varmaan???) ja oli pyytänyt sitä luokseen. Se saisi ottaa mahdollisesti meidät muutkin mukaan... Ongelma vain oli se, ettei sille sukulaiselle onnistunut soittamaan kunnolla sitten kertaakaan. Poskiontelotulehduksen ja kolmen vahvan lääkekuurin takia olisin voinut sillä hetkellä maksaakin lämpimästä yöpaikasta, mutta kaikki  vain kävi kuten kävi. Sitten kun en enää jaksanut nostaa Villeä, vaikka köykäinen kaveri olikin, menin sinne jollekin rannalle. Siellä oli jo Juulia, joka oli selvinnyt sinne asti sen jonkun pusikon kautta. Anttia sekään ei ollut nähnyt, joten pääteltiin, että se oli varmaankin hukkunut. Myös Ville onnistui tulemaan sinne rannalle. Siinä porukassa oli joitakin hyvän päivän tuttuja, jotka myöskin pummailivat tupakkaa ja tyhmänä tarjosin. Ile oli aivan surkean innoissaan kahdesta saamastaan tupakasta ja alkoi siinä kiitokseksi halailla kauheasti. Se oli kummaa kun se on niin sellainen... pieni.

Jäin juttelemaan jonkun ihan mukavankin pojan  kanssa, joka kertoi taasen oikeasti hauskoja juttuja. Se oli ihmeen asiallinen tyyppi ja ikäisekseenkin. Hassua, että jollakin oli niin samanlaisia ajatuksia. Joopa joo, ainoa vaan että hetken kuluttua sattui paljastumaan, että sen aikeissa oli kuulemma ollut ostaa multa pilveä. Siis mitä helvettiä? Tuli vähän sellanen olo, että oonko mä muka sen näkönen että diilaisin siellä jotain? Mutta myöhemmin kyllä tajusin, että juuri sitä ennen Antti oli riehunut siinä ja kysynyt multa jotain pilvestä - ja mä sanoin että "joo vaikka muille jakaa, mutta ei sulle tällä erää"... Ja sitten se kaveri innostui, että "aijaa hei oisko sulla sitten mulle ollu?" Musta tollanen vouhotus on niin alhaista. Selitin, että mä en harrasta itse mitään tollaista, mutta kaverit joskus vähän liiaksikin.

 Jossain vaiheessa Anttikin ilmestyi jostain, en todellakaan tiedä mistä. Juulia katosi äkillisesti johonkin, enkä saanut häneen mitään yhteyttä. Villen kanssa suostuin vielä kerran lähteä kiertelemään, jonka jälkeen en enää vain yksinkertaisesti jaksanut nostaa sitä kertaakaan ylös. Uskoin, että se pärjäisi kavereidensa tuella, joten lähdin itse sinne johonkin, missä Antilla oli teltta. Menin sinne telttaan muutamaksi tunniksi lämmittelemään ja Antti nukkui kai koko loppu yön.

Olin vähän huolissani Juuliasta, kun mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mihin se katosi yhtäkkiä. Jotenkin niin kaikki oli mahdollista tuollaisessa paikassa. Varhain aamulla koin ehkä elämäni karmeimman suihkukokemuksen. Vesi oli jäätävän kylmää ja likaista ja suihkukopit olivat aivan olemattomia. Olin matkalla pöllinyt ilmeisestikin jostain jonkun viltin, jota käytin pyyhkeen sijasta. Se oli sairasta. Sitten menin vielä siihen johonkin Antin telttaan hetkeksi.  Antti selitti jotain ihan kamalaa juttua. Kuuntelin puoliksi itkien, puoliksi nauraen. Se kertoi ties mitä ja en voinut uskoa kaikkea (en halunnut). Sanoin sille, että se on kauhea ihminen.

Lähdin heti sen jälkeen pois koko alueelta ja päädyin juna-asemalle. Tärisin aivan törkeän paljon erinäisistä syistä ja kaikki katsoi mua siellä, kuin sairasta. Olin aivan järkyttävän näköinenkin, hävettää tosi paljon olla niin rappioitunut. Hieman ennen kahta olinkin jo takaisin Helsingissä.