En ole aikoihin kyennyt ripustautumaan ihmisiin. En muista koska olisin tehnyt sen viimeksi edes vanhempiini nähden. Toisaalta ajatus saattaa kuulostaa hyvinkin ikävältä, sisällöttömältä. Kuitenkin uskon, että näin voi voittaa paljon enemmän. En vain juuri tällä hetkellä kaipaa mitään traumakimppasuhteita elämääni, niistä on aika moni läheinen henkilökin tainnut saada tarpeekseen viimeisten vuosien ajalta. Kun ajattelee omaa hyvinvointiaan, on olemassa monia edullisempiakin vaihtoehtoja sille. Minä ja mun menot. Mun opinnot, mun harrastukset, mun ajatukset.

MinäMinäMinä eikä kukaan muu! Ei itsensä rakastamisessa mitään väärää ole.

Voisi sitä rakkautensa turhempaankin tuhlata.