On jollakin tapaa niin tylsä viikonloppu, pakko valittaa. En tiedä, olen ollut jo monta vuotta todella kärsimätön, oikeastaan ihan kaiken suhteen. Ei pitäisi odottaa mitään, jos osaisi elää vaan hetkessä. Tällä mielen tasapainolla se on kuitenkin täysin mahdotonta. Lasken vuosia, lasken kuukausia, lasken päiviä, lasken tunteja, lasken minuutteja, lasken jopa sekunteja. Mitä odotan? En keksi sittenkään mitään niin merkittävää.

Myytiin Akin kanssa vanha kitara pois ja saatiin siitä kolme hunttia, jumantsuka. Taidan toteuttaa haaveeni hiuslisäkkeistä. Aki on muuten aika mahtava tyyppi, en ole tainnut ennen siitä kertoakaan täällä. Nyt kuulostaa varmaankin typerältä todeta tähän perään, että hän on luonteeltaan kaltaiseni. En siis tarkoita, että itse olisin mitenkään mahtava tyyppi, vaan että mielestäni hän on mahtava. Varmasti johtuen juuri samankaltaisuudestamme. Aika kummallista, sillä alle 10-vuotiaina meillä ei tuntunut olevan mitään yhteistä. Aki oli ylivilkas, sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen, erittäin äänekäs lapsonen. Minä taas jotain ihan muuta. Mutta joka tapauksessa, nykyään hän on todella vastuullinen ja realistinen ikäänsä nähden. On tietenkin asioita, mitä hän ei vielä tuossa iässä kykene käsittelemään. Sellaisia asioita, mistä minä sain kuulla vasta tämän ikäisenä ja hän paljon nuorempana. 13-vuotias on kuitenkin niin eri kuin 17-vuotias.

Usein sitä saa vaan friikin leiman otsaansa, mut en mä oikeestaan jaksa välittää. Ei mua liikuta mitenkään. Ja sitä paitsi, me oltiin sillon niin nuoria ja tyhmiä.

Mitä sulle sit kävi?

Ei mulle käyny ikinä mitään. Olin ehkä tyhmä, mutten niin tyhmä. Eikä se toinenkaan ollut tyhmä, se vaan oli liian rohkee.

Mä en kyl tajunnu tosta mitään. Mut ihan sama.

Niin. ( Mullekin on ihan sama jos sä et ymmärrä mitä mä sanon)

 

Mä just kattelin et täällä ei oo ollenka tarpeeks potentiaalisia ihmisiä, et vitun hyvä ku tulit.

Joo, siltä näyttää. Lähetin just viestin et "hinttarit tulkaa tunnille".

Tuleeks ne nyt?

Toivon mukaan...