Eilen puhuttiin tosissaan, sanoit "et rakastanut mitään"

Mitä tahdoit ei ollut mahdollista, yhdentekevää kaikki!

Mitä toivoit ei koskaan toteutunutkaan, sillä et ikinä sanonut sitä ääneen.

 

Onko tämä nyt se paikka, mihin kaikki narkit tulevat kun aika nopeutuu, mutta kaikki muu hidastuu?

Tässä on kirje sinullekin, ovathan ne sentään arvokkaampia kuin mitkään sähköpostit.

Saanko eristää geenisi? Voinko suudella dopamiiniasi?

 

Eilen me myös kuuntelimme tarkkaan - kuullaksemme jotain mikä ei ollut meille tarkoitettua, jotain mikä ei meille kuulunut ollenkaan.

Meille kukaan ei sanonut mitään. Olimme ehkä tyhmiä, mutta emme niin tyhmiä. Kaikki täytyy vain ajoittaa oikein.

Mutta silloin kun teillä kello on kuusi, meillä on jo ilta pitkällä. Silloin kun te vasta aloittelette, me olemme jo kaukana.

Mutta meidän aamumme alkavat myös aikaisemmin, ne ovat pidempiä. Mihinkään ei ole enää pakko mennä.

On vain olemassa hetkiä, joiden jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Ei itketä vaikka painan kymmen kiloa enemmän kuin aamulla.

 

Tämäkö on se paikka, missä paholainenkin vastaa teille?

Kyllä vain, täällä saat yhteyden kehen vain.

 

Mistä moinen epäilys?

Tavallaan ihmettelen, jos hän elää täällä.

Tässä kaikki mitä voin antaa sinulle.