Hävettää ihan helvetisti.

Miksi aina jos jotain hyvä tapahtuu niin heti käy jotain? Olin eilen töissä ja ilmeisesti rikoin jonkun extrakalliin cappuchinolaitteen, mahtavaa! Ehkä en työpaikkaa menetä, mutta voi luoja jos joudun maksamaan sen  laitteen. Mulla ei ole ikinä ollut eikä tule pitkään aikaan olemaankaan niin paljoa rahaa.

Tai no joo, nyt kun tarkemmin ajattelen niin eipä olisi ihme jos saisin potkut samantien.

Mä en osaa mitään.

Miksi ylipäätänsä pitää olla niin herkkä, että saa kohtauksen jo tälläisestä?

Materiaa kaikki, vain materiaa.

 

Miksiköhän joku aina ehtii varastaa kaiken mitä luulee edes hieman omakseen? Mä pystyin niin näkemään niiden läpi, kuten varmasti kaikki muutkin. Mä kun luulin että mikään ei tapahdu itsestään, mutta kai sekin on mahdollista? Kaikki on mahdollista.

Eilen oli kai ihan kivaa. Tai no joo oli. Onnellinen tietämättömyys. Olin tosiaankin ensin siellä töissä, palvelin epäkohteliaita ulkomaalaisia miehiä. Hävettää tunnustaa, että nykyään pelkään nimenomaisesti ulkomaalaisia miehiä, vaikka olen aina ennen niin vannonut kaikkea rasismia vastaan. Tai siis en tiedä, ei kai tämä rasismia nyt ole mutta jotain. Olen vain viime aikoina törmännyt niin törkeisiin tapauksiin, että mieleeni on painunut vain huonoja muistoja heistä. Joka kadunkulmassa muijien perässä ja heittämässä jotain helvetin irstasta läppää.

Tosiaan töiden jälkeen sitten juoksin vähän ja menin Rodin, Katrin ja Rosan seuraksi johonkin keskustaan. Juteltiin siinä jotain, aika paljon oli taas kaikkea ehtinyt tapahtua. Sitten Mape tuli ja lähdettiin kaikki sen treenikselle Siilitien lähelle. Hengailtiin siellä muutama tunti kunnes joku halusi lähteä himaan ja lähdín sitten itsekin.