"Nälkä on kaikkein hankalin

mutta pakkanen se on ankarin

Ruokaa löydän roskiksesta

Lämpöä hiukan sorbuksesta."

 

 

 

Särkyneet viinilasit

makuuhuoneeni lattialla.

 

Rohdokkeet, orvokit, tulppaanit.

Tänä päivänä loppuu lapsuuteni.

 

Peittyy kartanoni, peittyy linnani,

mustan veden alle.

 

Ai mihinkö kadotinkaan pienoiseni?

Ne vei myrsky menneessään,

huuhtoi tulva edeltään.

 

Olen liian vanha enää kokeakseni,

jolloin en voi enää menettää muuta,

kuin lapseni, oman vereni, aarteeni.

 

Anna minun saada se, mitä eniten kaipaan,

anna minulle lempeni, anna onneni,

uskoni tulevaan takaisin.

 

Sillä onhan minua jo ravisteltu riittävästi,

ajatukseni hajoitettu aikataulutetusti,

maailmankuvani murskattu suunnitellusti.