Nyt on mennyt kyllä liian hankalaksi. Ei oikein mikään suunnitelma näytä kestävän viittätoista minuuttia kauempaa.

Mulla ei oo oikeastaan enää ollenkaan sellaisia kavereita, kenen seura olisi jotenkin niin sanotusti itsestäänselvyys. Tai siis, eihän ketään ole itsestäänselvyys, mutta... Sillä tavoin, että olisi sopimattakin selvää että jos mennään johonkin niin ollaan yhdessä. En tiedä onko tuollaisia ollut koskaan moniakaan, yhden käden sormilla laskisin. Mihin ne on kadonnut?

En väitä, etteikö mua vieläkin loukkaisi se, että tietyt henkilöt ei halua pitää muhun mitään yhteyttä ja jos itse yritän, niin vastaus on todella sisällötön ja lähes poikkeuksetta erittäin tyly. Ainakin sellainen, että siitä saa käsityksen "mulla on vittu parempaakin tekemistä kun vastata sun puheluihin ei kiinnosta". Pitäisi kai vain ajatella, että ne ei ole enään soittamisen arvoisia, mutta jotenkin en vaan pysty siihen. Mä en vaan voi hyväksyä sitä että ollaan muka oltu vuosia jotain parhaita kavereita, ja sitten se yhtäkkiä loppuu kun tulee jotain "uutta ja hienompaa" elämään. Ei sen vaan niin pitäisi mennä. En haluaisi menettää ihmisiä, kun niin moni läheinen on oikeasti kuollutkin. Se on eri asia, mutta voin vain kuvitella millaista olisi jos joku nyt lähtisi ja en olisi kuullut hänestä aikoihin. Mä en tiedä toivonko, että ne yhdet näki mut sairaampana kuin ennen, sillä olin ehkä sen näköinen vaikkei se ole totta. Rehellisesti sanottuna olin kuitenkin meistä kaikista ainoa, joka teki niin kuin pitikin. Kyllä se tuli selväksi että niitä kiinnosti jokin muu paljon enemmän, mutta en osannut loukkaantua.

Juurihan kerroin etten osaa ripustautua ihmisiin. No mutta, tästähän se on lähtöisin. Toisaalta kyllä sitä jossakin vaiheesa huomaa, ketkä niitä aitoja ystäviä ovat, ilman mitään vilppiä, huomioimatta yhteydenpidon tiheyttä. Tai no mikäs siinä, mainittakoon pari hyvää nimeltä, kuten Noora, Mirka ja Annika... Emme ehkä edes näe kovin usein, mutta nämä ovat vain esimerkkejä niistä täysin vilpittömistä, monia muitakin toki on.

Mä toivon että huominen ei olisikaan niin turha päivä vaikka sataa rakeita.

How long how long I will slide

Separate my side I don´t

don´t believe it´s bad

Slit my throat

I´s all I ever

 

I heard your voice through a photograph

I thought it up it brought up the past

Once you know you can never go back

I´ve got to take it on the otherside

 

Centuries are what it meant to me

A cemetery where I marry the sea

Stranger things could never change my mind

I got to take it on the other side

 

*She wants to know am I still a slut.