Tässä on tapahtunut ihan liian paljon asioita, joita pitäisi miettiä ja tehdä pienoisia päätöksiä. En ymmärrä miten voi elämästä tulla niin draamaa, vaikka ei edes tee juuri "mitään"? Mitään= En ole pitkään aikaan käynyt ulkona tai liikkunut missään julkisilla paikoilla pitkiä aikoja tai nähnyt ihmisiä paljoakaan. Taidan kertoa draamastani myöhemmin, sillä on tapahtunut myös monia todella positiivisia asioita joiden takia kannattaa kestää, kerron siis niistä ensiksi, etten olisi niin surkea.

Eilen oli siis suuresti odottamani Nine Inch Nailsin keikka Helsingin Jäähallissa. Liput olivat tulleet myyntiin jo marraskuussa eli siinä onkin ollut odottamista kerrakseen. Menimme Maaretin kanssa jonottamaan hieman kahden jälkeen ensin seikkailtuamme sporalla ympäriinsä (olen paraskin helsinkiläinen, mutta en todella juuri koskaan käy tuolla puolen kaupunkia, asunhan sentään idässä!). NIN-fanit ovat suurimmilta osin fiksua porukkaa, joten ongelmia ei juurikaan ollut ja jonotus tapahtui suhteellisen kivuttomasti. Suustani tuli tietenkin ajoittain verta, mutta se nyt ei ole kummoistakaan enää. Välillä oli vain todella kylmä, mutta muutaman minuutin aurinko paistoi. Siinä sitten tuntien jonotuksen ansiosta onneksi pääsimmekin Maaretin kanssa helposti eturiviin. Tärisin koko ajan ensin kylmästä ja sittemmin vain silkasta jännityksestä. Ladytron lämmitteli, mielestäni ihan hyvä valinta lämppäriksi. Vihdoin kun NIN aloitti kenttäilijät olivat kuvainnollisesti ekstaasissa. Onneksi Suomessa oli hyvä yleisö, verrattuna esimerkiksi Saksaan, jossa jostain syystä ihmiset olivat rääkyneet koko Hurtin ajan. Hurtin aikana ei oikeastaan pitäisi muuta, kuin tukkia turpansa.

Tämä oli ensimmäinen keikka, jolla kokeilin korvatulppien käyttöä, mutta luovuin niistä heti kuultuani vaimennetusti Trentin äänen. Hyvä niin. Settilistakin oli oikein kiitettävä, tietenkään aivan kaikkia suosikkeja ei varmasti ikinä kuule samalla keikalla (niitä on niin monia). Keikan loputtua jäimme taistelemaan Maaretin ja jonkun tytön kanssa kitarasta, joka oli heitetty yleisöön. Kaikki olivat tietenkin ottaneet siitä kiinni ja luovuttaminen on vaikeaa. Ongelmana oli, että sitä ei voinut millään tavoin laittaa puoliksi tai ainakaan kolmeen osaan. Yleensä en jaksa vaivautua tälläiseen, mutta kun kaikkien aikojen odotettuimman keikan kitarasta oli kyse ja se sattui juuri kohdallemme, oli jotenkin pakko tehdä edes jotain. Ympärillämme olevat ihmiset taisivat luulla, että olimme todella ihan veri kurkussa taistelemassa siitä (tai no, tavallaan!) ja alkoivat kuvaamaan meitä. Teimme lopulta niin, että itse sain kielet, Maaret nauhan ja kolmas tyttö rungon. Odotan innolla kuvia taistelustamme, niin paljon salamavalot välkkyivät. Kuvittelin, että joku iltapäivälehti jaksaisi vaivautua kertomaan tuosta, mutta paikalla oli ilmeisimmin vain epävirallisia kameroita. Siis odottelen innolla Youfuckingtubeen ilmestyviä videoita. Ehkä tuo oli kuitenkin sen arvoista ja keikka oli todella MAHTAVA. Paras ikinä. Ja nyt vain odotan innolla, kun jotkut kohteliaat sanovat "hyi" kertoasseni tästä. Siis jos vaivaudun mitään kertomaankaan, ehkä ei pitäisi.

Olen yllättynyt kuinka vahva olen nykyyän, siis fyysisesti. Huomasin sen eilisestä. Ei siis sillä tavoin aerobisesti vain voimallisesti. Olen koko ikäni harjoitellut aerobisesti, joten se säilyy, mutta usein en jaksa tehdä käsilläni paljon mitään todella raskasta. Varsinkaan nostaa mitään painavaa. Olen harjoitellut paljon lyömistä, joten kai siinä kehittyy. Ainakin tällä hetkellä pystyisin todella tappelemaan jos joskus tulisi tarvetta.

En siis eilen ollut koulussa, koska olin jonottamassa. No, ei ehkä mikään paras poissaolosyy, mutta toisaalta se oli yksi tärkeimpiä päiviä koskaan. Ja toisaalta, ovathan jotkin kahden viikon etelänmatkatkin oikeutettuja poissaolosyitä, ei yhden päivän poissaolo ole mitenkään verrattavissa niihin. Tosin tänäänkään en ole koulussa, mutta perhesyistä eli ihan oikeutetusti.

Oli tarkoitus mennä Vantaalle toiseen työhaastatteluun, mutta valitettavasti se peruttiin tältä kerralta, joten täytyy sopia uusi aika. Käyn vielä muutamissa haastatteluissa ennen kuin lupaudun sinne Kaisaniemeen, sillä tässä toisessa työssä on selvästi parempi palkka ja mieluisampi työaika (Noh 06.00-14.00 eli paljon helpompi minulle). Kaisaniemessä joutuisin olemaan noin 11.00-19.00.

Nyt kuuntelen NIN:iä ja mietin, miten sitä elämäänsä jatkaisi eilisen jälkeen. NIN:issä rakastan juuri itsekeskeisiä lyriikoita, juuri ne vievät eteenpäin enemmän kuin mikään. Ihailen miten paljon Trent käyttää tunteitaan tähän.

 

God money I´ll do anythin for you,

God money just tell me what you want me to,

God money just nail me against the wall,

God money don´t want anything he wants it all

 

No you can´t take it, no you can´t take it, no you can´t take that away from me,

no you can´t take it, no you can´t take it, no you can´t take that away from me,

 

Head like a hole,

Black as your soul,

I´d rather die than give you control,

Head like a hole,

Black as your soul,

I´d rather die than give you control,

 

Bow down before the one you serve, you´re going to get what you deserve,

bow down before the one you serve, you´re going to get what you deserve,

 

God money is not looking for the cure,

God money is not concerned with the sick amongst the pure,

Go money let´s go dancing on the backs of the bruised,

God money´s not one to choose

-

You know what you are.