Joku haluaa lopettaa sanojensa mukaan, "onnettoman arkemme". Ehkä itse olen toivonut sitä koko elämäni, niinkö? On kummallista, miten jossain vaiheessa mikään ei enää tule yllätyksenä, tai sitten mikään ei vaan tunnu samalta tavalla kuin ennen.

On asioita, joita olen jättänyt kertomatta ja joitain, mistä en muuten vain voi puhua. En edes asianomaisten kanssa. Varmasti suurin asia tältä kertaa on se, että Forssassa ei mulla tule olemaan enää yhtään mitään, tavallaan. En voi "asua" siellä edes viikonloppuisin, mulla ei ole siinä kaupungissa vähän ajan päästä edes omaa sänkyä. Jos haluan käydä siellä, punkkaan missä milloinkin. Ei siellä kyllä sukulaisiakaan juurikaan ole.

Hämeentiellä ei tule olemaan yritystä, ei kiinteistöä.

Rantalanmäessä ei tule olemaan omakotitaloa, ei lapsuudenkotia.

Kaikki pois pois pois. Tästä olen hyvin vähän katkera, lähinnä ikävöin rappusia. Niiden oikeaa lukumäärää ja niiden päässä olevaa tasannetta. Vaikka se onkin eteinen ja kyllä, se narisee jo aika tavalla.

Please just forget about it.

Mietin tässä vähän aikaa sitten, mitähän henkilöt, joita en ole tuntenut ja jotka eivät ole tunteneet mua aikoihin, ajattelisivat näistä asioista. Tiedän, ettei heitä voisi vähempää kiinnostaa, mutta entäpä jos joku pakottaisi heidät ajattelemaan. Tai aivan varmasti... Eräissä tapauksissa, heidän vanhempansa kysyvät; "Voi olisitko voinut uskoa että nekin tuosta ja sekin... Kai olet pitänyt häneen yheyttä?" "Ai kuka se muka olikaan?" Älkää, -kiitos-, edes esittäkö.

Please don´t be thinking of it.

 

S  & S & TAURUS

Hymy. Hahah. Arvasin oikein, onnellisen oikein erään henkilön suhteen. Olin kyllä jo melkein varma, mutta nyt sain varmistuksen hänen omista sanoistaan. Ihanaa. Oh yes, I will be your taxi driver, I´ll take you anywhere you want to. No voi saatana. Liikkuisit nyt jossakin muuallakin, kuin siellä ainaisten bussiaikataulujen valtakunnassa. Niin kai teetkin. Tai no, joo. Heh ehe. Ihan helvetin sairas tapa tutustua. Mutta oikeastaan näin on käynyt joka ainoana kertana nykyään. "Ne vaan tuli tänne kun ei keksitty muutakaan mestaa ja sit meistä tuli kavereita..."

"I´ll be your best-kept secret and your biggest mistake." (I`ll promise?)

 

I smoked a lot of sky, I drank a lot of rain,

anything to ease my pain,

but now your touch is all it would take,

and that´s a shame cos I can never come home again