Ällöttää. Puoliksi ihan oma vikani, itse olin sellaisessa tilassa että olin sosiaalinen. Silti en voi ymmärtää eikö jo voisi tajuta ennen kuin teen jotain todella ilkeää.

Tänään olin taas vastaanotolla ja siellä meni oikeastaan koko päivä, kun matkoihin menee niin paljon aikaa. Viime kerran jälkeen ajattelin, että tämä kyllä varmaankin loppuisi tähän, mutta nyt tuli ilmi ihan liikaa kaikkea niin, että olen varma että ne laittoi mulle sinne jatkossa aikoja vähän reilumalla kädellä. Samapa tuo muuten, en vain jaksaisi olla koulusta pois sen takia. En kyllä rehellisesti sanottuna koe mitenkään tärkeäksi päästä kertomaan itsestään jotain jollekin täysin ulkopuoliselle henkilölle, mutta toisaalta en näe siinä mitään ongelmaakaan. Erään henkilön sinne todella haluaisin viedä. Tosissani tahtoisin.

Kuultuani tarpeeksi stereotypista tarinaa, alkaa aina häiritsemään, miksi niin sanottuja laitapuolen kulkijoita katsotaan aina pahalla silmällä? Miksi narkkarit tuomitaan ilman syytteitä ja alkoholistit jätetään virumaan oman verensä promillejensa nojalle? Eikö ole sanomattakin selvää, ettei kukaan itse valitse huonoa elämää ja elämäntapaa? Eivät kai katulapset ole toivoneet jäävänsä kadulle ilman kotia? Harhaan johtavia ajatuksia. Eihän kukaan voi täysin valita elämäänsä ja hallita sitä. Niin ei siis voida myöskään olettaa. Uskoakseni kaikella sortumisella on taustalla jotakin ja itkulla surunsa. Onhan hymylläkin tarkoituksensa?

I wanna know everything I wanna be everywhere I wanna fuck everyone in the world,

I wanna do something that matters.