Vaikka tapoihin usein kuuluu vaieta täysin henkilökohtaisista asioista seurassa, en kuitenkaan jaksa esittää, että en olisivat mitenkään kohdallaan. Ja ei, en pitäydy sulkeutumisessa, en vain yksinkertaisesti luota moneenkaan henkilöön riittävästi. En halua, että avautessani ystäväni kertoo joka tapauksessa toiselle ystävälleen, seurustelukumppanilleen tai mahdollisesti jollekin vastaavalle läheiselle henkilölle, sillä "ei hän kerro kenellekään". Entäpä, jos en halua edes hänen tietävän? Onko liian vaikeaa pitää asioita kenenkään kanssa kahdenkeskisinä? Kahdenkeskiset asiat ovat paljon arvokkaampia, kuin sellaiset, mistä tietää "vain muutama luotettava henkilö". Jos omassa elämässä ei ole tarpeeksi juoruilun aihetta, voi siihen varmasti yrittää kehittää jotain.

Sinänsä äskeiset toteamukseni, vaikkakin pitävätkin paikkansa, ovat varsin ristiriitaisia, sillä on vain harvoja asioita, joista en halua puhua tai joita haluan salailla. On monia asioita, mistä en lainkaan uhalla saa puhua, mutta ne ovat erikseen. Nykyään en useimmitenkaan ole niin kiinnostunut, ketä tietää asioistani, joita kerron ystävilleni, sillä tiedän kuitenkin niistä suurimman osan leviävän joka tapauksessa. En siinä vaiheessa taida pitää niitä salaisuuksina, jos sanon ne ääneen.

Monille puhuminen jonkun kanssa on paras lääke henkiseen romahdukseen, stressiin, ahdistukseen ja mihin tahansa murheisiin. Tähän mennessä, en itse ole kokenut sitä läheskään aina parhaaksi vaihtoehdoksi. On kuitenkin hienoa, jos kykenen auttamaan jotakuta vain kuuntelemalla. Kuuntelemisen taito on yksi tärkeimmistä, on sääli että nykyään liian harvalla on sitä edes vaikenemisen muodossa. Ihmettelen suuresi, miksi käytin ilmaisua "nykyään on..." Ihan kuin joskus olisi ollut? Ehkä olen itsekin vuosia sitten ollut sellaisessa ympäristössä ja ystäväpiirissä, missä ilmapiiri on ollut varsin avoin ja ymmärtäväinen. Siitä mahtaa olla sitten pitkä aika.

Olen sairastanut yhdeksän päivää ja ne olivat yhtä painajaista. Poskiontelotulehdus, välikorvatulehdus ja korvakäytäväntulehdus. Olen itkenyt ja huutanut kivusta, ollut tuskaisessa unessa kolme päivää putkeen lähes heräämättä, oksentanut päälleni, menettänyt tasapainoni ja kaadunnut kivilattialle. Tämä oli yhtä kauheaa, kuin viime joulu. Tänään vielä paljastui, että tauteja ei aiheuttanut aivan tavallinen bakteeri, vaan jokin vaikeampi. Seuraava toimenpide olisi ollut suonensisäiset antibiootit, joiden sen hetkinen lääkärini kertoi maksavan maltaita. Kaiken tämän kokemana, osaan jälleen arvostaa tervettä päivää ennemmän kuin mitään. Olen myös kartuttanut lääkevarastoani aika tavalla, en voi ymmärtää, miksi saan aina normaalia isompia määriä reseptilääkkeitä. Tahtoivat varmastikin saada vain hiljaiseksi.

Eräs yö oli erittäin outo. Kipu kävi sietämättömäksi, itkin ja huusin. Pahinta tässä taudissa on se, että lepo on lähes mahdotonta, sillä kipu on kahta kauheampi makuuasennossa. On kauhea, kun kaikki kehottavat ainiaan "lepää nyt ja kerää voimia", miten sitä voisikaan? Minkäänlainen lepo ei ollut mahdollista, kipu oli liian suuri ja nukkuminen mahdotonta. Yhdentoista maissa yöllä otin taksin Malmin sairaalalle, sillä ambulanssin tuloon olisi mennyt puolitoista tuntia. Vietin siellä lähes koko yön. He eivät siltikään oikein kyenneet auttamaan, vaan antoivat vain vahvempia kipulääkkeitä.

Lääkkeiden vaikutuksen alaisena en oikein nähnyt tai edes kuullut kunnolla, joten paluumatkalla (ilmeisesti) neuvoin taksikuskille jonkin väärän osoitteen. Se reitti vei metsän keskelle. Ehdotin että voisin jäädä sinne, mutta onneksi kuksi oli todella reilu, ja sanoi että veis mut oikeeseen paikkaan ilmaiseksi, ja pysäytti matkalaskurin. Neuvoin uuden paikan, ja pian huomasinkin jo kotitaloni ja ohjasin kuskia ajamaan sen pihalle. Kiitin tuhannesti matkasta ja maksoin siitä kertyneen summan.

Kotilalollani koitin avata talon ovea, mutta jostakin kumman syystä avain ei sopinutkaan lukkoon. Olin väärän talon pihalla.

 

Sairastaminen maksaa

Vaan kuinka paljon?

Lääkkeisiin on tähän mennessä mennyt:
Ensimmäisellä apteekkikäynnillä: 8,70e
Toisella apteekkikäynnillä: 31,80e
Kolmannella apteekkikännillä: 50,40e !!!!!
Neljännellä apteekkikäynnillä: 14,90e

Matkoihin on tähän mennessä mennyt:
Taksi Malmille ja takaisin: 40,00e
Bussi Hki-Fo: 20,20e

=166e.

Ottaen vielä huomioon, että jokainen lääkäriaika maksaisi normaalisti täysi-ikäiseltä noin 27 euroa (paikkakunnittain pieniä eroja), tosin varaton saa nämä rahat haalittua takaisin toki sossun luukulta. Luonnollisesti kuitenkin tapauksessa, jossa tulojesi on katsottu olevan riittävät kustannusten maksamiseen, ei sosiaaliturva auta teitä kustantamaan sairaspäiviänne.

Lääkärikäynneistä koitunut summa olisi siis kohdallani saattanut olla:
Lääkärikäyntejä on tähän mennessä ollut seitsemän (7), mikä siis antaa loppusumman kertoen keskimääräisellä hinnalla, 27 euroa, 189 euroa.

Lääkkeitä vaihdetaan tänä päivänä usein edullisempaan vaihtoehtoon. Vaihdoin kaikki reseptilääkkeeni edullisempiin, joiden hintaero oli kaikissa noin puolet alkuperäisen lääkevalmistajan hinnasta. Vaihdettavia lääkkeitä oli kolme (3), jolloin säästöksi voidaan laskea noin 40 euroa.

Nämä kustannukset olisivat siis saattaneet olla kohdallani 166+189+40= 395 euroa.

Ole onnellinen, mikäli olet päässyt turvautumaan ammattitaitoisiin lääkäreihin ja saanut heiltä tarvitsemiasi lääkkeitä. Ole myös kiitollinen joka kerta, kun farmaseutti hoitaa asiansa tunnollisesti ja asiantuntevasti loppuun asti reseptitiskillä. Mikäli näiden ansiosta paranet, on syytä iloita.

Aina voit maksaa itsesi kipeämmäksi.

 

Sairauksista toiseen, vielä näihin sitäkin vakavampiin. Perheeni pitää huolen siitä, ettei minun tarvitse suunnitelma elämääni actionia tai luoda omia ongelmallisia ihmissuhteita. Olin pitkään puhunut äitini kanssa, etten halua tulla käymään heidän luonaan, jos kaikki sama tapahtuu, mitä viimekin kerralla. Mulla ei ole mitään velvollisuutta kestää sitä tai edes vierailla oman perheeni luona, jos joudun pelkäämään ja ahdistumaan alituisesti. Pieni korjaus, en pelkää ketään perheenjäsentäni, mutta olen syntynyt pelkäämään sitä, mitä kaikkea he kykenevät hajoittamaan. Totuus on, etten mitenkään voi vaikuttaa vanhempieni väleihin. En voi tehdä mitään heidän asioilleen, jotka he ovat itse sotkeneet. Heidän lapsenaan, minun ei tulisi leikkiä heille vanhempia, ahdistua heidän takiaan tai kärsiä heidän tekemistä vahingoista. Viime perjantaina tulin lääkkeissä Helsingistä Forssaan, jotta joku auttauisi täällä, kun olin sairas. Ei mennyt tuntiakaan, kun kaikki taas alkoi. Samaan aikaan oma kipuni kävi yhä suuremmaksi ja lääkkeet yhä tepsimättömämmiksi. Itkin kivun takia, en niinkään perheeni riitelemisen. Itse en osallistu niihin riitoihin. Olen vierestäkatsoja. Isäni teki kuitenkin selväksi, ettei hänen mielestään pidä maksaa minulle mitään rahaa lain siivessä, kun olen täysi-ikäinen. Hän oli humalassa, eikä tiedä lakia. Pidätkö sinä minua tyhmänä?

Soitin hätäkeskukseen hälyttääkseni poliisin tekemään jotain tilanteelle. Heidän tulonsa kesti kauan, mutta kun he saapuivat, kerroin heille suurin piirtein koko tarinan ja he kyselivät joitakin asioita tarkemmin. He kävivät selvittämässä vanhempieni välit, kun eivät siihen itse kyenneet. He päättivät, että olisi parasta, että äitini muuttaa heti uuteen asuntoonsa ja isäni pitää turpansa kiinni ja kätensä kaukana pullosta.