Kaduttaa toden teolla.

Piti nyt päivitellä kaikkea, mutta en usko että jaksan kirjoittaa niin pitkiä juttuja koskaan. Tässä on ollut välissä aika sairaita päiviä, joihin tosin sisältynyt myös monia ihaniakin hetkiä.

On ehkä maailman ihaninta, kun kuulet jonkun puhuttelevan sua omalla nimelläsi ensimmäistä kertaa?     

Se on ihan helvetin hienoa.

Mä en välitä tutustua ihmisiin sillä tavoin puoliksi. Eihän hyvän päivän tutuilla sinällään ole mitään arvoa? Musta on tosi noloa, jos luulee tuntevansa jonkun henkilön todella hyvin, mutta sitten huomaakin, ettei muista sen sukunimeä. Olen 100 varma ettei puoletkaan mun kavereista muista mun sukunimeä.

Vähän rasittaa tuleva perjantai. Ei ole oikein mitään juhlittavaa...

A //big //town //wild //girl