En kaipaa enää opastusta,
rohkaisua, kannustusta,
kohiseehan sydämeni jo
muutenkin riittävästi;
minä tarvitsen
kehtolaulua, ja sitä minä
löydän yllin kyllin
Homeroksestani.

Kuinka usein tuuditankaan
vellovan vereni uneen,
sillä ei ole mitään niin
epävakaista, niin
epätasaista kuin sydämeni
syke.

Rakas ystävä, tarviktseeko
minun sitä sinulle
kertoakaan, sinulle, joka
niin usein joudut
kärsimään nähdessäsi,
miten minä heittäydyn
huolesta hurjasteluun ja
suloisesta
surumielisyydestä
tuhoisaan intohimoon?

Minähän hemmottelen
sydäntäni kuin sairasta
lasta; se saa tahtonsa
läpi joka asiassa. Mutta
älä puhu tästä
kenellekään; on ihmisiä,
jotka lukisivat sen
minulle viaksi.

-Nuoren Wertherin kärsimykset, Johan Wolfgang von Goethe

Shades of green grasses twine,

Girls drinking plasma wine.